Mikä kasvattaa toisille kaiken peittävän, kaikkialle ulottuvan ylpeyden ja itsekunnioituksen.
Periaatteet, joista ei edes pakon edessä tingitä - ennemmin joustaa maailma kuin sinä.
Janon, jota ei valtamerillä sammuteta. Arvostuksen jatkuvan nälän.

Sinun maailmassasi sinun säännöilläsi.
Jos eivät pelata osaa, vaihdetaan lautaa.

Väärästä sanasta silta liekkeihin. Seuraavaa rakentamaan vakain käsin.
Vuosien harjoituksen jälkeen aina helpompaa.
Uudet alut, vanhojen pikahautajaiset.
Osaa vaatia ja vastaanottaa. Lähteä kun aika on kypsä. Kun ei enää kyllin anneta.
Välillä pieniä askeleita taaksepäin, mutta aina tietäen nostavan seuraavalla askelmalla kaksin verroin.

Ja sitten joku muu ei vaadi mitään.
Antaa kaiken ja vieläkin vain pyytelee anteeksi.
Taipuu ja muokkaa, opettelee ja koittaa miellyttää.
Ei koskaan vaatisi, taistelisi, lähtisi.
Tyytyisi vain, hyväksyisi.
Ja ihmettelee miksi silti menee pieleen.

Jos et mitään vaadi, et mitään voi saadakaan?