Talven ote kirpoaa taas hetkeksi ja mukulakivien välissä solisee puroja.
Ilma ei enää täyty leijailevista jääkukkasista,
niiden terälehdet revitään irti yksitellen ja heitetään upottavan mustaan katuun.
Meri taistelee lämmöllään pikkupakkasia vastaan,
voittaa vielä toistaiseksi suuremman oikeudella.

Kukaan kuitenkaan koskaan sydänkautensa kamppailuja voittanut,
aina peittänyt kadut ja meret
syvään valkoisen siniseen horrokseensa.
Kai sen kovimman terän tarvitsee, jotta kääntävät katseensa seuraavaan.