Suuret lumihiutaleet pyryävät mustaan asvalttiin ja katoavat.
Valo kertoo seuraavasta ajasta, mutta pilvet työntävät historiaa käsistään.
Parissa
päivässä olet kasannut maailmaasi pakettiin. Poistanut
merkityksettömimmät, sulkenut pusseihin, laatikoihin kannet päälle.
Ajan kuluessa kerran suurimpienkin hetkien loisto haalenee. Vuosien
jälkeen nättiin rasiaan kaapin perälle. Joskus sitten voi pysähtyä
muistelemaan. Hetkiä silloin tärkeimpiä, matkoja itseen ja
äärirajoille. Ohitettuja. Muutoksia vähitellen. Siksi pidettävä kiinni
kunnes mieli on valmis luopumaan.
Ainoa, johon kasvaa kiinni, irroittamattomiin, olet sinä itse.
Elämä
kuljettaa uusiin paikkoihin. Uusiin tarinoihin, elämiin. Päästäkseen
seuraavaan risteykseen, on oltava valmis jättämään kaikki vanha taakse.
Aloittamaan taas. Uskomaan.
Uusi elämä uudessa maailmassa.
Minkään tarvitse lopullista olla, viimeistä. Aina on takaovia, aina on keinoja.
Tähän hetkeen uskot lujiten.
Kunpa vain muistaisit olla sinä. Antaisit tilaa myös itsellesi.
Ja saisit.
sunnuntai, 9. maaliskuu 2008
Kommentit