Tyhjät katseensa, elämänsä.
Myttyyn kuivuneet sielunsa, menetetyt mahdollisuutensa.
Joskus hekin täynnä suunnitelmiaan
kunnes valitsivat helpoimman, luovuttivat.
Oppivat sulkemaan silmänsä syvimmältä.
Unohtamaan maailman kiinni pysyvän oven takana.
Lopettivat välittämästä.

Sinussa kaikki se, mistä itse luulivat olevansa pakotettuja luopumaan.
Matkalla sinne, johon eivät enää edes uskalla toivoa.
Jos kelle, heille kuuluisi.
Jos olisi annettu, olisivatko tarttuneet?

Heidän oma tyhjyytensä hukuttamassa sinua.
Ylenkatseensa, huokauksensa, puistelunsa.
Otat vastaan enemmän kuin kenenkään yksin kuuluisi sietää.
Kestää.
Pakotat itsesi kantamaan heidän pettymyksensä taakan.
Jaksat vain, koska voit olla varma, ettet koskaan ole heistä yksi.