Sitä koittaa sisäistää ajatusta hyväksynnästä.
Valinnastaan ja halustaan pitää kiinni.

Ollut aina se joka lähtee.
Se joka ei koskaan jää, vaan aina jatkaa matkaa.
Ei löydä paikkaansa, hetkessä alkaa inhoamaan.
Tylsistyy ja kaipaa ihan muuta.
Ikuinen levoton sielu.

Ja sitten löytääkin etsimänsä.
Tylsyydestä ja kyllästymisestä karsitun.
Antavan ja kasvattavan.
Jatkuvan haasteen.
Jonkun ruokkimaan kasvavaa uuden nälkää ja levottomia käsiä.
Oman kiireen ja merkityksellisyyden.
Tarpeellisuutensa.
Ja arvostuksensa.

Jokainen päivä tuokin uutta ja opettaa.
Antaa enemmän kuin ottaa.
Sitten ymmärtää haluta.
Yrittää kovasti ja toivoa.
Olla valmis jäämään.

Yrittäessään uskoo ja pelkää samaan hengenvetoon.
Odottaa ja toivoo, niin ettei enää pääse irti.
Pahinta pelkää luonnostaan, tekee varasuunnitelmia.
Parhaimpaan ei uskalla nojautua.

Kunnes kaikki on selvää.
Joku nostaa taakan harteilta
tai vaihtaa sen uudenlaiseen.
Siihen jota itse pyysit ja janosit.
Jonka haluat ylpeänä ja hymyssä suin kantaa.
Kauas tulevaan.

Joskus voi saada sen mitä haluaa.
Joskus kova työ tuottaa hedelmää.
Joskus tulee aika laskea ankkurit ja pysähtyä pidemmäksi aikaa.

Jos se kaikki oli
jotta tähän löytäisin?