Niitä matkoja huolen ja rauhan rajoille.
Itsen ja liian.
Miten monta voi ottaa vastaan, miten kauan.
Ja sitten taas kauas pois. Eroon ja irti.
Maisemien juostessa ohitsesi muistat asetelman peruskaavan, rakenteen.
Miten kuitenkin on ja tulee olemaan.
Vaikka on suuria vuoria ylittänyt, eivät niin suuria, liian suuria.
Kai jokainen pudotus jotain kovettaa.
Kestäännyttää.

Ylpeys on voimavara ja kompastuskivi.
Nöyryys liian suuressa annoksessa tappavaa.
Tasapainoon tarvitaan tarkkaa silmää ja suunnatonta rohkeutta.
Arviointia, arvon antoa ja turhan poistoa.
Arvottamista, itsen ja muun. Maailmansa.
Millä pärjää, mitä tarvitsee ja mikä loppujen lopuksi onnen tuo.
Milloin ylittää itse, milloin muistella viisaampien neuvoja.