Yöllä
sinun nukkuessasi,
hän jakaa tavarasi ja huutaa.
Muuttuu toiseksi ihmiseksi
samaistuu siihen synkkään hahmoon menneisyydestäsi.
Hän ei ole hän
eikä pisaraakaan lämpöä enää ole.
Hukuttavan syvä pimeys.
Olisihan sinun pitänyt tietää.
Kaikki se viha ja inho
taas siinä
aina samaan pisteeseen.
Huudat kovempaa
viiltohaavoja huuliltasi
syvälle ihoihinne.
Revit itsesi irti
kauas pois.

Koskaan katso taaksesi tai käänny takaisin.

Heräät hiestä märkänä ja luet uudelleen viimeisimmät sanansa.
Ehkei sittenkään pelkoa.