Joissain ajoissa erkaantuu ytimestään.
Unohtaa miten halusi ja haluaa. Valinnut ja raivannut itse.
Kiinnittyy liikaa pehmeään lämpöön, turvalliseen rauhaan ja hämärään.
Kuin kaikkialla muualla olisi väärässä, kadoksissa.
Matkalla.

Pitäisi sitoa tiukasti kiinni ne hetket, joissa syyt loistavat kirkkaimmillaan
joiden jokainen sekunti huokuu merkitystä ja oikeutta.
Ne joiden takia jaksoi
joiden kautta kasvaa.