Sinun luullessasi omaasi heikoksi
se olikin hän, jonka maailma oli pysähtynyt.
Jäänyt siihen hetkeen ja paikkaan, takertunut, seisahtunut.
Hänen, jonka voimia arvostit, pyrkimyksiä ja suunnitelmia
elämä olikin alkanut valua hukkaan.
Jumissa omissa suuruuden suunnitelmissa.
Kiinni odotuksissa, omissa ja muiden.

Niistä monista teistä, se kiiltävin ei johtanutkaan autuuteen.
Ei enempää arvostusta suurin sanoin.

Kivisin saattaa sittenkin olla oikein
viedä perille
kauneimpien maisemien halki.