On niitä järki-ihmisiä.
Heitä, jotka miettivät jokaisen liikkeen ennen kuin sormea väräyttävät.
Laskevat todennäköisyydet. Välttävät turhia riskejä.
Helpompi olla pelaamatta kun pelkää.
Jonkinlainen voitto kai sekin ettei häviä. Vaikka saattaakin huomaamattaan menettää kaiken.
Merkitys katoaa kun sulkee silmänsä.

Ja toisaalta, ehkä heidän juuri pitääkin laskelmoida.
Järkeillä. Kun ei ole tunteen ääntä.
Kun se palava jano, halu ja kaipuu puuttuu.
Sydän ei sano mitä tehdä, intuitio pysyy vaiti.

Johtuuko siitä, että eivät ole tavanneet vielä sitä ihmistä, joka sydämensä herättää?
Sytyttää sen liekin ja roihun. Halun.
Avaa intuition sanaisen arkun.
Jonka jälkeen kaikki on selvää. Muun oleellisuus katoaa.

Eikä enää koskaan joudu miettimään mitä kaipaa, mitä ei.