Kymmenien keskellä pääsi pyörii.
Kaikki he, kaikki tämä. Aitous kaukana muualla.
Pintojen maailma, piilojen ja salojen.
Pidät seinästä kiinni jotteivät huomaisi.
Ympärilläsi niitä erilaisia.
Heitä, joihin et koskaan halunnut tutustua.
Joihin et suunnitellut kuuluvasi.
Etkä sillä tavalla kuulukaan.
Sinne tai mihinkään.
Jos ei päätepysäkkiä olekaan?

Mikä tie johti tänne.
Milloin ymmärsit tämän olevan sen.
Ja onko se sittenkään.
Muiden kuin itsesi mielestä.
Miksei omasta elämästä saa yksin päättää?

Pyörrytys voi välillä hieman pelottaa.
Vai onko se pelko, joka pyörryttää.

Äärirajoilla?
Todellisuus sekoittuu todettomaan.
Etsii tiensä luoksesi öisin, pimeällä.
Pitää silmäsi kuluneina.
Ja taas odotat sanojen päivää
päivän sanaa
ja viimeistä lupausta.