Kylmä lattia palelluttaa jalkansa, kipristää varpaita, kipuaa ylemmäs pohjetta pitkin.
Tyttö napsauttaa pienen valkean lämpöpatterinsa päälle.
Ulkona kylmyys tuoksuu syksylle kauan sitten, toisessa elämässä.
Pakottaa muistamaan, miettimään, elämään hetkiä uudelleen.
Siinä ajassa ne olivat suurimpia, kauneimpia.
Niistä piti kiinni tiukasti. Luotti niihin.
Vaikkei elämässä mihinkään pitäisi sokeasti luottaa.
Ei saisi kasvaa liian kiinni mihinkään.
Odottaa jotain jota ei ole luvattu.