Se oli yö, jona musta muutti ikkunasi alle.
Tarttui syksyä kädestä ja lupasi tulleensa jäädäkseen.
Tiivistyi yhä pidemmäksi, peittävämmäksi.
Aloitti hiljaisen kerrontansa.

Sinä yönä nousi yläpuolelle.
Pidätteli henkeään, muistaen mistä lähdettiin.
Mihin vannottiin, minkä eteen noustiin.
Rakasta maailman mustelmat puhtaiksi.
Silitä ehjäksi ja puhalla lika pois.
Sulata joet sisältä ja anna suurten virrata vapaana
jäisessä maassa.