Yöt ovat pikimustia ja illalla on kaivettava villasukat jalkaan.
Pimeällä kuura hiipii kaupunkiin, katoaa aamun kiireeseen.
Viikon viimeisenä iskee ikävä. Musta eksymys. Puuttumus.
Niin kai aina.
Ei kai ketään yksin ole tarkoitettu.

Päivällä tuulee mereltä.
Kovaa, kohti. Ympäri ja sisään.
Ensimmäisen kerran liian viileää.
Kylmä lävistää , eikä kesää enää ole.
Mihin kuolleen tarinan sielu matkaa?

Talven savun voi haistaa tyynellä ilmalla.
Kuulla intonsa ensiaskeleet.
Jokainen syksy on oma maailmansa. Karun kaunis kertoja.
Tämä syksy on punaisempi, kevyempi, lämpimämpi.
Rakkauden pehmeä.