Joku elää unissa.
Lukee niiden hetkistä, muistojen väleistä. Uskoo ja odottaa niiden tapahtumia. Tarttuu kätkettyihin viesteihin, hiljaisiin kuiskauksiin, sametin pehmeän yönsä suojaisassa sylissä.
Toinen uppoaa öisin sakeaan pimeään. Vajoaa historian palasiin yhteen nivottuna pahimpiin pelkoihinsa. Pakenee ja huutaa. Peittyy mustaan raskauteen, eikä löydä reittiä takaisin valoon.
Yö toisensa jälkeen.

Ollako iloinen, vaiko herätä surulliseen todellisuuteensa, kun helpotuksensa saa kuullessaan sen olevan normaalia. Sivuvaikutuksia vain.
Et vielä olekaan menettämässä mieltäsi.