Joku elää unissa.
Lukee niiden hetkistä, muistojen
väleistä. Uskoo ja odottaa niiden tapahtumia. Tarttuu kätkettyihin
viesteihin, hiljaisiin kuiskauksiin, sametin pehmeän yönsä suojaisassa
sylissä.
Toinen uppoaa öisin sakeaan pimeään. Vajoaa historian
palasiin yhteen nivottuna pahimpiin pelkoihinsa. Pakenee ja huutaa.
Peittyy mustaan raskauteen, eikä löydä reittiä takaisin valoon.
Yö toisensa jälkeen.
Ollako
iloinen, vaiko herätä surulliseen todellisuuteensa, kun helpotuksensa
saa kuullessaan sen olevan normaalia. Sivuvaikutuksia vain.
Et vielä olekaan menettämässä mieltäsi.
tiistai, 16. joulukuu 2008
Kommentit