Aamuisin
merituulen riepotellessa, vaakasuorassa sateessa
kaipaa talvitakkia ja saappaita, turvaa ja suojaa.
Iltapäivä tuoksuu loppukesälle, taittuu syksyn keltaiseen aurinkoon.
Taitoksien välistä löytyy pieniä paloja lämpöä, mennyttä maailmaa.
Pehmeitä laskuja seuraavaan.

Omaansa pelkäämättä.
Huonoa odottaen saa välillä yllättyä iloisesti.
Heikkoutensa myöntäen, voi tarttua ongelmakohtiin ja yrittää korjata.
Hetkeksi vaikka, siksi tärkeäksi.
Teipata laastarilla kasaan. Edes tämän pätkän ja autat paljon.
Voi hetken luulla olevansa parempi, kykenevämpi, saavuttavampi.

Pimeään iltaan kuuluvat kynttilät.
Kynttilän hämyssä kuuluu kaivautua viltin alle.
Tuoksutella tulta ja antaa maailman ajatusten virrata läpi.
Hämärässä hopeisena kimaltava puro.
Kuka opettaa nauttimaan yksin niin paljon kuin yhdessä.
Olemaan kokonainen ilman toista puolikastaan.
Kuuluuko, kenen kuuluu ja kuka kuulee.